Öljyä, tärpättiä ja pieni huone

Otsikon aineksista oli tehty minun öljyvärikokeiluni viime viikolla. Olen elämässäni maalannut öljyväreillä pari kolme kertaa ja tätä tehdessä muistin taas miksi niin harvoin. Ei nimittäin ole kiva nukkua maalamisen jälkeen samassa huoneessa taulun ja tärpättistä tulevien kaasujen kanssa. (Voisin yrittää muistaa että se pullon korkki kannattaa laittaa kiinni käytön jälkeen!) Kirvelyn ansiosta muistui mieleen, että ne kumihanskat olisi myös olleet kivat.

Mutta nyt huone on hyvin tuuletettu ja myrkyt pesty käsistä joten ei huolta!

Itseäni kuva muistuttaa erään konsolipelin pahista.

Se voi osin johtua niistä muutamista pelitunneista, joita on viimepäivinä pelin ääressä kerääntynyt.

Pitää oikeasti mennä pelaamaan se peli loppuun, että voin vihdoinkin keskittyä todellisuuteen!

Hejdå!

Ajatuksia luovuudesta ja elämästä

"Elääksemme luovaa elämää meidän on luovuttava erehtymisen pelostamme" -Joseph Chilton Pearce

"Meidät on opetettu uskomaan, että negatiivinen on yhtä kuin realistinen ja positiivinen yhtä kuin epärealistinen" -Susan Jeffers

"Älä itke. Älä suutu. Ymmärrä" -Baruch Spinoza

"Jokainen lapsi on taiteilija, ongelma onkin pysyä taiteilijana kasvaessa aikuiseksi." -Pablo Picasso

"Sinun täytyy ottaa elämäsi tapahtumat omiin käsiisi, mikäli haluat omistaa elämäsi." -Anne-Wilson Schaef

"Jokaisella ruohonkorrella on enkeli, joka kuiskii sille: "Kasva, kasva."" -Talmund

Kuvassa ihana Tiina. :)

Tylsyys on luovuuden alku!

Viimeaikojen toimettomuus on valjastunut viimeinkin innoksi tehdä taas jotain luovaa. (= neljän päivän tv:n katselun ja neljän seinän sisällä haahuilu alkoi vihdoinkin tylsistyttämään niin paljon, että piirtäminen alkoi kuulostamaan kivalta. Ai mikä motivaatiopula?) Koulupaikka kun vielä antaa odottaa itseänsä, on aika kehittää itseänsä omatoimisesti. Tänään opin kuinka photoshopilla maalataan alueita erilaisilla väreillä ja kuinka gif-animaatioita tehdään. Jei!

Joten toivottakaa tervetulleeksi uusi välivuosi, uusi alku ja uusi ulkoasu!

Huh huh!

Kaikki ennakkotehtävät on viimeinkin saatu postiin ja nyt voi hengähtää hetken ennen kuin kirjeitä seuraavasta vaiheesta alkaa ilmestyä. Nyt vain sormet ristiin, että pääsen edes toisiin pääsykokeisiin!

Ennakkotehtäviä varten hankin uuden isomman vesiväritelineen sekä uusia värejä! Ne ovat kuin kalliita karkkeja käärepapereissaan. Ah, kuinka rakastankaan vesivärinappeja! (Niillä maalaaminen on asia erikseen.) Irrottaessani vanhoja värejä pienemmästä telineestä sattui muutama vahinko jonka seurauksena kolme värinappia tuhoutui täysin ja monen napin kuoret/alustat saivat pohjaansa tuollaisen kauniin reiän.

Tällä hetkellä uudessa telineessä on vain kolme tyhjää nappipaikkaa, joten täytyy harkita tarkoin mitä värejä seuraavaksi hankkii. Ja viereisessä kuvassa on huoneeni lattia, jolla tein yhden Taikin tehtävistä. Voin sanoa että levittäydyin hyvin lahjakkaasti ympäri taloa ennakkotehtävineni. Nyt kai olisi vuorossa siivous... 

Yllä on Pekka Halosen akatemiaan lähtenyt lyijykynäasetelma kolmessa eri vaiheessa. Kaatopaikkatehtävästä sanon vain sen verran, että siitä tuli melkein yhtä kauhea kuin aavistelinkin. Toivon kovasti että kauheus on vain omissa silmissäni (äitiin ei voi luottaa tällaisissa asioissa, sen mielestä kaikki, mitä maalaan tai piirrän näyttää kertakaikkisen mahtavalta). 

Ehkä jossain vaiheessa laitan hyvin, hyvin sumean kuvan siitä.

Maalla on mukavaa

Nyt sitten on jo tiedossa kaikki ennakkotehtävät. Viimeisenä joukkoon liittyi Taiden ja suunnittelun korkeakoulu (=Taik) omine tehtävineen. Täältä löytyvät kaikki ennakkotehtävät, mutta kuvataidekasvatuksen osuus on tiivistettynä tässä:

Tehtävät 1.-3.


Tee kolme (3) työtä, jotka edustavat kolmea erilaista näkö-
kulmaa monimutkaisuuteen.

Toteutustapa 
Toteutustapa on vapaa.

Jotain tällaista osasinkin jo viime vuoden perusteella odottaa, mutta silti Taikki pääsi hieman yllättämään. Aluksi päässä löi vain tyhjää, mutta olen varma, että kun tätä saa jonkun aikaa hauduteltua niin alkaa selkeämpiä ideoita löytymään. Toivo on ainakin kova.

Viimeaikoina olen nauttinut ihanasta keväästä ja sen tuomista mahdollisuuksista täällä ei-niin-kaupungissa. Maaseutu onkin mahdollistanut kevään nauttimisesta aivan eri tavoin kuin kaupunki. Esimerkiksi kelit ovat olleet niin mahtavat, että olenkin käynyt hiihtämässä järven jäällä ja eilen illalla menin ystäväni kanssa istumaan keskelle jäätä revontulia ihailemaan. Meillä oli mukanamme retkipatja sekä termospullossa kaakaota ja siinä sitten juttelimme ja katselimme tähtiä. Puolentoista tunnin jälkeen odotuksemme palkittiin kun pohjoiselle taivaalle leimahti vihreitä revontulia.

Nyt palaan takaisin ennakkotehtäviä tekemään. Ajatuksia, kysymyksiä ja yleistä pohdintaa ennakkotehtävistä saa kertoa. Se on jopa suositeltavaa, sillä mikään ei toimi paremmin hakuahdistukseen kuin vertaistuki. :)

P.S. Itse en kuitenkaan luokittelisi itseäni maalla asuvaksi, sillä asun taajaman tiheämmällä puolella, parin kilometrin päässä alle 6000 asukkaan kylän keskustasta. Kuitenkin joidenkin kaupunkilaisten mukaan se, että on soutanut, hiihtänyt, luistellut tai mennyt potkurilla kouluun, kertoo jotain ihan muuta.

Kevään merkkejä

Kevät on tullut ja merkkinä siitä sohjon ja kastuvien kenkien lisäksi ovat jokakeväiset ennakkotehtävät. Itselleni nämä ovat "vasta" kolmannet, mutta silti olo on hieman "äh, taasko...". Pitää vain asennoitua niin, että nyt mä PÄÄSEN sinne minne haluan, niin ei sen jälkeen tarvitse enää hakea.

Tähän mennessä on tullut ainakin Lapin yliopiston ja Metropolian ennakkotehtävät, mutta viime maanantaina vihdoin ilmestyi odottamani Pekka Halosen akatemian tehtävät. Itseäni noista linjoista eniten kiinnostaa kuva- ja mediataiteen linja, joka sopii myös parhaiten jatkosuunnitelmiini, eli Taikin kuvataidekasvatuksen linjalle pääsyyn. Tässä ne siis ovat:

Tehtävä 1.
Asetelma tuolilla
Kerää tuolille 3 erilaista esinettä.  Esineistä yksi on pehmeää materiaalia, toinen on kova 

ja kolmas läpikuultava.  Piirrä rakentamastasi asetelmasta kuva lyijykynällä. (Kävisiköhän kissa pehmeästä materiaalista? Hmmm... )


Arviointiperusteet:
piirustustaito, sommittelu ja tilan kuvaaminen, materiaalin tuntu, valon ja varjon vaihtelu.


Toteutustapa: 
lyijykynä A3 paperille


Tehtävä 2.
”Kaatopaikka vuonna 2020”
Maalaa mielikuva siitä, millaisena näet kaatopaikan vuonna 2020. (Onkohan liian sinisilmäistä piirtää tulevaisuuden kaatopaikka täynnä puita, kasveja ja eläimiä. Vai pitäisikö piirtää vain musta aukko, sillä maailmahan on tuhoutunut siihen mennessä. Tämä olkoon todistus siitä, että ensimmäiset ideat harvoin ovat toteuttamiskelpoisia.)


Arviointiperusteet: 
Värien käyttö, mielikuvitus ja näkemyksellisyys.


Toteutustapa: 
Vesivärit ja/tai guassivärit A3 paperille

Tehtävät ovat aika simppelit ja tehtävänanto selkeä, paitsi tehtävässä nro 2 pitää hieman enemmän vaivata päätään. Toteutustapana perinteiset lyijykynä ja vesivärit (voin vain kuvitella miltä mun vesiväreillä taiteiltu kaatopaikka tulee näyttämään). Arviointiperusteetkin ovat tavanomaiset ja varsinkin tuo näkemyksellisyys on niin ihanan avoin ja mysteerinen arviointiperuste.

Eli nyt vain taitelemaan!

P.S. Jutun kuvat eivät liity ennakkotehtäviin. Minun vain tekee aivan kamalasti mieli jotain makeaa, enkä pysty juuri nyt muuta ajattelemaan kuin viime viikolla siskoni kanssa tekemiäni pullia. 

Jotka olen jo syönyt.

Hmph!

Min lillasisko

 Mulla on ihana sisko, joka tuli tänne hiihtolomalle ja minä en voisi olla onnellisempi. :)

En tiedä onko kukaan muu huomannut samanlaista ilmiötä, mutta mulla ainakin kuvatessa menee ensimmäinen tunti randomräpsyjen ottoon. Yritys on kova, mutta tulokset ei niin mielenkiintoisia. Mutta! Sitten reilun tunnin jälkeen tulee se mahti-idea (tällä kertaa se oli potrettien otto mustaa taustaa vasten, kuinka omaperäistä...), jolloin palat tuntuvat loksahtavan paikalleen ja kuvat onnistuvat haluamallani tavalla.

Mahtavinta on kuitenkin että sain oman mallini tänne (vaikkakin vain viikoksi). Nyt pitää räpsiä tietokoneen muisti täyteen kuvia.

Sally Mann

Eilen satuin sattumalta television ääreen juuri kun Teemalta tuli Valokuvauksen huiput. Olen aiemminkin katsonut hieman jotain jaksoa, mutta säännöllisesti en ole sarjaa seurannut. Ohjelma siis kertoo valokuvauksen kehityksestä ja eri aikojen parhaimmista valokuvaajista. Eilen mielenkiintoni herätti erityisesti Sally Mann, jonka perhekuvia ohjelmassa lyhyesti käsiteltiin.

Kuvat lumosivat takaisin minut täysin! Kuvat ovat tavallaan todella intiimejä ja samalla kauniita sekä erittäin tunnelmallisia. Rakkauteni mustavalkoisiin filmikuviin heräsi taas. <3

Kannattaa ehdottomasti tutustua Sally Mannin tuotantoon tarkemmin. Kuvat ovat sivulta: www.sallymann.com,

josta löytyy lisää Mannin ottamia kuvia.

Tusseja ja tuoksuja

Vihdoinkin sain taas aikaiseksi piirtää jotain paperille. Vähän on ollut ajan ja inspiraation puutetta, mutta useimmiten se hoituu sillä, että alkaa vain tuhertamaan jotain. Tälläkin kertaa piirtelin tunnin kiehkuroita, ennen kuin uskaltauduin piirtämään ihmisiä. 

Tänään testailin tusseja (ProMarker), jotka hankin viime keväänä pääsykokeita varten ja pakko nämä on kyllä niin hyviä, että pitää hankkia lisää. Näissä on ihan mahtavaa se, että näillä saa väritettyä tasaisia pintoja ilman niitä perinteisiä raitoja.

Alempi oli ensimmäinen ja pikaisempi piirustus, mutta ylempään käytinkin jo enemmän aikaa ja vaivaa.

Jos voittaisin lotossa, menisi niistä rahoista varmaan 1/4 maaleihin, pensseleihin, papereihin ja tusseihin. On ihan hirveätä käydä taidetarvikekaupoissa kun niistä voisi ostaa kaiken. Ihan kaiken! Niin kuin myös kirjakauppojen toimistotarvikeosastoilta. Ah, heti kun mä saan keksittyä, miksi mä tarvitsen sen sellaisen pienen paperirullan, niin mä hankin sen!

Tarkoitus oli jatkaa testailua, mutta nyt alkaa pää olla sen verran sekaisin tuosta tussin (tahattomasta) haistelusta, että tauko voisi olla poikaa.

Viikon kuvat

Viikon aikana tapahtunutta: äidin syntymäpäivät (tein ekan kermakakkuni! Jei!), tapaamista kavereiden kanssa runebergin torttuja syöden, keittiön siivoamista sekä maailman ihanimman siskonpojan hoitoa.

Varoitus: nyt seuraa liikaa informaatiota!

Minulle tuli viime tiistaina hiihtoreissulta rakko kantapäähän ja se puhkesi saman tien (auts!). Laitoin tietty rakkolaastarin, mutta nyt se lähti irti, ennen kuin haava oli parantunut ja nyt minulla on kauhea pakkomielle tutkia sitä haavaa, vaikka se on ällöä. Tämä tapahtuu aina isojen ja inhottavien haavojen kanssa.

Kai se on sitä ihmismielen uteliaisuutta.

Katsokaa vaikka kuvat uudestaan läpi jos mielikuva jäi liian tiukasti mieleen. : D

Minä x4 ja Helsinkiin hyökännet hirviöt!

 

Sain vihdoin otettua ajastimella itsestäni kuvia, joissa mä olen tarkka.

Nämä kuvat käsittelin Laajasalossa opetellessani photoshopin käyttöä. Kuvaan kuulumattomien asioiden liittäminen kuvaan uskottavasti on niin tärkeä taito.

: D

Näin käy kun inspiraatio ei iske, kukaan ei pakota piirtämään ja ei vain jaksa.

Taidan mennä makaamaan tv:n ääreen.

Ehkä huomenna on jo parempi päivä.

Mustaa ja valkoista

Viime kesän lopussa lähdimme kavereiden kanssa kiertämään eurooppaa, mikä käytännössä tarkoitti kolmea maata, kahta kaupunkia ja yhtä lentokenttää. Kohteina siis Metz (Ranska), Luxembourg ja lentokenttä Frankfurtin Hahnissa. Mukanani oli isäni vanha filmijärkkäri ja kolme rullaa mustavalkoista filmiä. Tässä tuloksia:

 Reissu oli mahtava, kaupungit ihania omilla tavoillaan ja reissukaverit aivan fantastisia! Toivottavasti päästään taas pian yhdessä reissuun! Silloin otan kyllä mukaani Diana F+, koska se on vain niin paljon kevyempi. Matkan loppuvaiheessa oli olkapäihini painautunut puolen sentin kameran hihnan muotoiset kolot. Ainakin melkein. :)

Olenko ainoa, jonka mielestä kaikki vaan näyttää paremmalta mustavalkoisena?

(tätä perustelua käytin kaveriini kun halusin yhteiskuvan hieman pitkäksi venyneen illan jälkeisenä aamuna)

P.S. Kuvat ovat muokkaamattomia.