Min lillasisko

 Mulla on ihana sisko, joka tuli tänne hiihtolomalle ja minä en voisi olla onnellisempi. :)

En tiedä onko kukaan muu huomannut samanlaista ilmiötä, mutta mulla ainakin kuvatessa menee ensimmäinen tunti randomräpsyjen ottoon. Yritys on kova, mutta tulokset ei niin mielenkiintoisia. Mutta! Sitten reilun tunnin jälkeen tulee se mahti-idea (tällä kertaa se oli potrettien otto mustaa taustaa vasten, kuinka omaperäistä...), jolloin palat tuntuvat loksahtavan paikalleen ja kuvat onnistuvat haluamallani tavalla.

Mahtavinta on kuitenkin että sain oman mallini tänne (vaikkakin vain viikoksi). Nyt pitää räpsiä tietokoneen muisti täyteen kuvia.

Sally Mann

Eilen satuin sattumalta television ääreen juuri kun Teemalta tuli Valokuvauksen huiput. Olen aiemminkin katsonut hieman jotain jaksoa, mutta säännöllisesti en ole sarjaa seurannut. Ohjelma siis kertoo valokuvauksen kehityksestä ja eri aikojen parhaimmista valokuvaajista. Eilen mielenkiintoni herätti erityisesti Sally Mann, jonka perhekuvia ohjelmassa lyhyesti käsiteltiin.

Kuvat lumosivat takaisin minut täysin! Kuvat ovat tavallaan todella intiimejä ja samalla kauniita sekä erittäin tunnelmallisia. Rakkauteni mustavalkoisiin filmikuviin heräsi taas. <3

Kannattaa ehdottomasti tutustua Sally Mannin tuotantoon tarkemmin. Kuvat ovat sivulta: www.sallymann.com,

josta löytyy lisää Mannin ottamia kuvia.

Tusseja ja tuoksuja

Vihdoinkin sain taas aikaiseksi piirtää jotain paperille. Vähän on ollut ajan ja inspiraation puutetta, mutta useimmiten se hoituu sillä, että alkaa vain tuhertamaan jotain. Tälläkin kertaa piirtelin tunnin kiehkuroita, ennen kuin uskaltauduin piirtämään ihmisiä. 

Tänään testailin tusseja (ProMarker), jotka hankin viime keväänä pääsykokeita varten ja pakko nämä on kyllä niin hyviä, että pitää hankkia lisää. Näissä on ihan mahtavaa se, että näillä saa väritettyä tasaisia pintoja ilman niitä perinteisiä raitoja.

Alempi oli ensimmäinen ja pikaisempi piirustus, mutta ylempään käytinkin jo enemmän aikaa ja vaivaa.

Jos voittaisin lotossa, menisi niistä rahoista varmaan 1/4 maaleihin, pensseleihin, papereihin ja tusseihin. On ihan hirveätä käydä taidetarvikekaupoissa kun niistä voisi ostaa kaiken. Ihan kaiken! Niin kuin myös kirjakauppojen toimistotarvikeosastoilta. Ah, heti kun mä saan keksittyä, miksi mä tarvitsen sen sellaisen pienen paperirullan, niin mä hankin sen!

Tarkoitus oli jatkaa testailua, mutta nyt alkaa pää olla sen verran sekaisin tuosta tussin (tahattomasta) haistelusta, että tauko voisi olla poikaa.

Viikon kuvat

Viikon aikana tapahtunutta: äidin syntymäpäivät (tein ekan kermakakkuni! Jei!), tapaamista kavereiden kanssa runebergin torttuja syöden, keittiön siivoamista sekä maailman ihanimman siskonpojan hoitoa.

Varoitus: nyt seuraa liikaa informaatiota!

Minulle tuli viime tiistaina hiihtoreissulta rakko kantapäähän ja se puhkesi saman tien (auts!). Laitoin tietty rakkolaastarin, mutta nyt se lähti irti, ennen kuin haava oli parantunut ja nyt minulla on kauhea pakkomielle tutkia sitä haavaa, vaikka se on ällöä. Tämä tapahtuu aina isojen ja inhottavien haavojen kanssa.

Kai se on sitä ihmismielen uteliaisuutta.

Katsokaa vaikka kuvat uudestaan läpi jos mielikuva jäi liian tiukasti mieleen. : D

Minä x4 ja Helsinkiin hyökännet hirviöt!

 

Sain vihdoin otettua ajastimella itsestäni kuvia, joissa mä olen tarkka.

Nämä kuvat käsittelin Laajasalossa opetellessani photoshopin käyttöä. Kuvaan kuulumattomien asioiden liittäminen kuvaan uskottavasti on niin tärkeä taito.

: D

Näin käy kun inspiraatio ei iske, kukaan ei pakota piirtämään ja ei vain jaksa.

Taidan mennä makaamaan tv:n ääreen.

Ehkä huomenna on jo parempi päivä.

Mustaa ja valkoista

Viime kesän lopussa lähdimme kavereiden kanssa kiertämään eurooppaa, mikä käytännössä tarkoitti kolmea maata, kahta kaupunkia ja yhtä lentokenttää. Kohteina siis Metz (Ranska), Luxembourg ja lentokenttä Frankfurtin Hahnissa. Mukanani oli isäni vanha filmijärkkäri ja kolme rullaa mustavalkoista filmiä. Tässä tuloksia:

 Reissu oli mahtava, kaupungit ihania omilla tavoillaan ja reissukaverit aivan fantastisia! Toivottavasti päästään taas pian yhdessä reissuun! Silloin otan kyllä mukaani Diana F+, koska se on vain niin paljon kevyempi. Matkan loppuvaiheessa oli olkapäihini painautunut puolen sentin kameran hihnan muotoiset kolot. Ainakin melkein. :)

Olenko ainoa, jonka mielestä kaikki vaan näyttää paremmalta mustavalkoisena?

(tätä perustelua käytin kaveriini kun halusin yhteiskuvan hieman pitkäksi venyneen illan jälkeisenä aamuna)

P.S. Kuvat ovat muokkaamattomia.