Heti alkuun haluan tehdä selväksi sen, etten minä ole vielä millään tavalla valmis taiteilija tai edes erityisen hyvä. (Mä olen aina ollut hyvä myymään itseäni...) Mutta mä olen aina ajatellut, että se motivaatio on tärkeämpää kuin lahjakkuus. Tietty sitä lahjakkuutta tarvitaan, jotta motivaatiota riittäisi, mutta suurin osa lopullisesta taidosta on työtä, työtä ja lisää työtä. Esimerkiksi Sami Hyypiä on kertonut, ettei nuorempana ollut se joukkueen paras pelaaja, mutta hän teki kovasti töitä ja saavutti sen ansiosta paljon jalkapallon saralla. Ja sitten tähän vielä poikkeus joka vahvistakoon säännön: Picasso maalasi
tämän 16-vuotiaana. Ei masenna yhtään, ei.
Huomasin pitäväni erityisen paljon piirtämisestä joskus yläasteella. Naapuriini muutti taitelija, jonka luona kävin opettelemassa maalausta ja piirtämistä. Kun yläaste lähestyi loppuaan, oli aika miettiä mihin seuraavaksi. Jostain olin kuullut Savonlinnan taidelukiosta, ja tietenkin hain sinne. Omilleen muuttaminen ja taiteeseen keskittyminen kuulosti erittäin houkuttelevalta silloin. Menin pääsykokeisiin ja pääsin sisään, mutta sitten tuli pieni mutka matkaan. Jostain kuulin mahdollisuudesta lähteä vaihtoon vuodeksi, ja vähän pohdittuani lähtö ulkomaille vuodeksi alkoi houkuttelemaan. Vanhempani sanoivat, että pitää valita ja loppujen lopuksi päädyin vaihto-oppilasvuoteen.
En kuitenkaan jättänyt taidetta kokonaan, vaan lähdin taidevaihtoon, eli vaihtomaa lupasi järjestää minulle paikan taidekoulusta vaihtoni ajaksi. Näin siis päädyin Latviaan. Tarkemmin sanottuna Aluksneen. Siellä kävin normaalia lukiota ja sen lisäksi kolmena iltana viikossa taidekoulussa. Siellä piirsin ja maalasin ensimmäiset asetelmani ja sain vähän kokemusta taiteen opiskelusta. Siellä, eli Aluksnes makslas skolassa opetus oli aika perinteistä, eli asetelmia, asetelmia ja lisää asetelmia. Vuoden lopuksi tein lopputyön muiden luokkalaisteni kanssa, mutta valitettavasti työ jäi ison kokonsa takia Latviaan.
Joitain töitäni Latviasta.
Takaisin tultuani suoritin lukion loppuun ja kirjoitin 2010. Sinä keväänä hain vaatesuunnittelun linjalle Taikkiin ja lahteen. Kumpaankin on kauhean vaikea päästä ja kun vielä ennakkotehtävät tein vasemmalla kädellä viikossa, ei ollut kauhea yllätys kun en päässyt kumpiinkaan pääsykokeisiin. Seuraavaksi sitten hain Laajasalon opiston kuvallisen viestinnän ja graafisen suunnittelun linjalle. Olin ihan älyttömän iloinen päästessäni (vaikka sinne taisi päästä joku 30 40:stä) ja syksyllä muutin Laajasaloon, Helsinkiin. Vuosi siellä oli aivan mieletön! Meillä oli tosi mahtava ryhmä ja opettajatkin oli huippuja. Sen vuoden aikana opin ihan hirveästi. Pääsin ikäänkuin sisään taidemaailmaan. Keväällä 2011 hain taas Taikkiin, tällä kertaa kuvataidekasvatuksen linjalle. Olin päätynyt siihen, että vaikka kuinka rakastan muotia, minulla ei taida olla sille mitään annettavaa. Mieluummin nautin muiden tekemistä vaatteista. :) Opettajan ammatti oli muutenkin kummitellut mielessäni jo monen vuoden ajan ja kuvisopena voisin hyvin yhdistää nämä kaksi haavetta. Pääsin pääsykokeisiin, mutta valitettavasti kolmas vaihe jäi kahden pisteen päähän.
Laajasalossa tekeminiäni töitä.
Tämän vuoden olen nyt sitten pitänyt välivuotta töitä tehden, mutta haaveet eivät ole jääneet ja tavoitteenani on päästä ainakin ensi kesänä kolmanteen vaiheeseen Taikin pääsykokeissa. Ja ainahan se olisi ihana yllätys, jos pääsisin sisään. :) Siksi tämä kevät on omistettu harjoittelulle.
