Vesivärejä

Vesivärejä usein ensiksi inhotaan ja myöhemmin rakastetaan. Ja kun sanon myöhemmin, tarkoitan paljon myöhemmin. Niillä maalaaminen vaatii nimittäin kauheasti harjoitusta. Valitettavasti vesivärit ovat kätevyytensä takia hyvin suosittu väline ennakkotehtävissä ja pääsykokeissa, eli olisi vähän pakko hallita niillä maalaaminen. Tämän takia kaivoin vesivärini puolen vuoden tauon jälkeen kaapista ja aloin sotkea. Aloitin "helposta", eli asetelmasta, jota varten vein puolet jääkaapin hedelmistä muutamaksi päiväksi huoneeni pöydälle. Tulokseen en ollut niin tyytyväinen, mutta sellaista tämä on. Pitää tehdä kaikki aina moneen kertaan uudelleen, jotta saa jotain varmuutta ja kokemusta ja sitä kautta hienon näköistä jälkeä. Pakko kuitenkin myöntää, että en olisi saanut tuosta asetelmasta edes tuon näköistä vielä yläasteella. Muistissa on vielä yksi koulutyö, jonka pilasin aivan loppuvaiheessa maalaamalla heinäpellon suurella määrällä vettä ja väriä.

Voi kun tuo laveeraaminen on aina niin ihanaa! Aivan perusjuttu vesivärimaalauksessa, mutta miten se voikaan olla niin kauhean vaikeata saada iso tasainen pinta. Ja ei, se ei auta vaikka lukee kirjoista kuinka se pitäisi tehdä. Niillä ei ikinä nimittäin tule raitoja, väri lopu kesken tai jää rasvatahrojen takia täysin valkoisia kohtia. Argh!

Tämä linnun maalasin viime keväänä opiston viimeisinä kuukausina. Oksa jäi vähän kesken, mutta sanotaanko, että se on taiteilijan näkemys tuntemattomasta tulevaisuudesta. 

Mä olen aika hyvä keksimään noita syviä taiteellisia selityksiä teoksilleni.

Se on hyvä taito tulevaisuudessa.

Sanokaa mun vaan sanoneen. : D